====================================================== Lyhyesti: "Lost in space" on scifi-lavasteisiin sijoitettu perheleffa, kokemuksena yhtä etäinen kuin meteorisade pilvien takana: paljon hienoa materiaalia palaa hukkaan. Aineksissa olisi raketti- ja aikamatkaa, mutta isätrauma on avaruuden musta aukko, joka nielee kaiken älyllisen. William Hurt -damagearvot! ====================================================== Jo trailereista päätellen "Lost in space" (1998) on aivan välttämätön jokaiselle scifistisiä päiväunia näkevälle. Lavasteet ovat tyylikäs yhdistelmä 1960- ja 90-lukujen kuvitelmia siitä, mihin kodintekniikka yltää, mukaan lukien hauska rannevideo. Efekteissä on keskitytty sirpaleista rakentuviin voimakenttiin, tieteellisellä tutkimusmatkalla olennaiseen (???) aseteknologiaan, ja "Starship troopersista" heikolla konevoimalla lainattuihin kahdeksanraajaisiin vaginoihin. Siis selvästi jenkkiperheleffan tavaraa. Tarinaltaan "Lost in space" on sellainen lastenleffa, jollaisia aikuiset tekevät toisilleen pyrkiessään sijoittamaan perhemetriikan yhteiskunnalliselta todellisuudelta suojattuun vakuumiin. Nykyajan perhettä kun ei pystytä kokoamaan uskottavasti sisäisistä syistä, niin sitten ulkoisen uhan alla. Tällä kertaa uhkana on rahanahne pahis, jonka ilkeilyssä logiikka kuitenkin heittää milloin tahansa leffan tunnelma uhkaa koveta nappulasarjan kiltteilystä edes K-10 -sarjaan. Elokuvan keskushahmo on kylläkin todiste siitä, että kymmenvuotias kakara tuntee ja hallitsee jo Doom- enginellä tuotetut tilanteet. "Lost in space" on eräänlainen "Yksin kotona 2000", paitsi että se on tylsempi ja naiviimpi kuin alkuperäisleffat, ja sen sympaattiseksi tarkoitettu, mekanosarjallaan askarteleva kakara on äärettömästi ärsyttävämpi kuin edes Macaulay Culkin. Tässäpä siis leffa jota on niin helppo inhota, että sen muutamat komeat avaruusvisiot, etenkin alkupuolen villi taistelukohtaus, unohtuvat nopeasti. Scifi-leffoja kalliine efekteineen ei näköjään uskalleta tehdä muutoin kuin etäisesti tutulle konseptille (esim. vanhalle tv-sarjalle) ja keskimääräinen 12-vuotias kuluttaja mielessä - kuitenkin esimerkiksi Bristolin matineanäytöksen keski-ikä oli varmasti yli kahdenkymmenen. Toisekseen scifiä ei ainakaan Hollywood uskalla tuottaa ilman runsaita efektejä ja hyvin mustavalkoista yhteiskunnallista asetelmaa. "Lost in space" -leffassa on ekologisen viitekehyksen lisäksi taustalla suoraan vihjailtu Länsi-Itä -ottelu, toteaahan leffan sankari jotain siitä, että heidät kuitataan terroristijengissä "lännen piruina". Matkan varrella sekä ekologian että demokratian ihanteet tietenkin unohtuvat, mutta mitäs niistä, kunhan perhe pysyy kasassa. Kävin kirjakaupassa tutkailemassa, selviäisikö "Lost in space - matkalla avaruuteen"-romaanista lisää vihjeitä taakse jäävän Maan politiikasta, mutta kyllä kirja on yhtä niukka henkilökuviltaan kuin elokuva. Tai ainakaan minun mielikuvani perheen äidistä ei syvene sillä, että häneltä paljastetaan seuraavanlainen ajatus: "Miksiköhän ihmisellä ei ole koskaan hiusneulaa, silloin kun hän tarvitsee sellaista?" Niin, miksiköhän avaruuslaiva Jupiter 2:sta puuttuu moni ihmiselle hyödyllinen vimpain, kuten hiusneula? Tai jääkaappi? Tai kirjahylly? Varmaankin siitä syystä, että tämä avaruusmatka on vain nimellisesti kokoperheen robinsonadi, ja käytännössä akateemisten punaniskojen sunnuntaitrippi Nintendo- maailmaan. Leffan ainoa persoonallinen olento on pahikseksi tyypitelty tohtori Smith, jonka esittämiseen Gary Oldman kiltisti uhraa parhaat maneerinsa. Kaikesta edellä murehdista huolimatta "Lost in space" -leffan tekijöiden täydellistä ajatuksettomuutta kuvastaa parhaiten se, että hellyttävyyspisteitä yritetään kerätä Blarp-nimisellä tamagotchilla, joka pyörittelee silmiään elävien näyttelijöiden hyppysissä. Yhtä sujuva yhdistelmä kuin olisivat pistäneet Repe Sorsan siihen Oldmanin vastanäyttelijäksi. "This mission sucks!" - Älä maksa leffalippua vaan piipahda teatteriin juuri kun edellisen näytöksen katsojat purkautuvat ulos, leffassa on nimittäin harvinaisen tyylikkäät lopputekstit. -- M.G. Soikkeli Helsingissä 16.11.1998 Soikkelin elokuva-arkisto