=============================================================== Lyhyesti: "Rakkauden yhtälö" on hömppäromanssi, jossa suhteellisuusteoriaa sovelletaan rakkauteen ja Einstein huutaa "wahoo" prätkän selässä.Jos sympatiseeraa Tim Robbinsin lempeää vakavuutta ja Meg Ryanin huikeita hymyjä, on tämä "I.Q." mitäkuinkin siedettävästi amerikkalainen oppitunti, että sydämen viisaus on tärkeämpää kuin tohtorin paperit. =============================================================== 20 stunttia ja 4 tiedemiestä, 2 rakastavaista ja 1 behavioristipsykologi, operaattoreina 1 yliaktiivinen yliopistorehtori ja 1 ymmärtäväinen presidentti; siinä romanssin yhtälö pelkistettynä tällä kertaa, eikä kuitenkaan mitään mitä ei olisi nähty jo aiemmin. Se on kevyt kuin Woody Allenin ohjaamat älykköromanssit, mutta ilman mitään erityisen nokkelia hahmoja tai dialogeja, joten älykköhurmaavaa siinä on oikeastaan vain se miten päättömän rohkeasti on yhdistelty "vakavaa" tiedettä ja ihmisten henk.koht. gravitaatio-ongelmia. Perusjuoneltaan tällaisia "älykkäintä on näytellä älykköä" -roolinvaihtoleffoja on tehty useitakin, tosin lajin ainoa edustuskelpoinen ilmaus taitaa olla "Tervetuloa, Mr. Chance", hillitty Peter Sellers pääroolissaan. Scifin puolella vastaavia korkeakulttuurin keinotekoisuutta rienaavia leffoja ovat tarinat alieneista, jotka opettelevat kielen ja käytössäännöt telkkaa katsomalla. Myös romanssien puolelta tuntuisi löytyvän muitakin tällaisia leffoja, joissa rakastunut (yleensä mies) on valmis esittämään mitä tahansa (yleensä äveriään) roolia saadakseen naisen vakuuttumaan edustavuudestaan uroksena. Lopulta nämä romanssit päätyvät samaan opetukseen: ihminen on rakastettavin omana itsenään ja mies vain ei ole ymmärtänyt että nainen kyllä ymmärtää hänen rakastettavuutensa juuri sellaisena kuin hän on. Siitä millaisia valta-asetelmia ja rooliodotuksia tällaisilla tarinoilla tuetaan, kertonee paljon jo se että asetelma on tosiaankin useimmiten näin päin: mies vaihtaa roolia vaikuttaakseen naiseen. "Rakkauden yhtälö" poikkeaa ennakkoasetelmista sinänsä, että nainen on intellektuelli ja mies kannustaa häntä tajuamaan miten fiksu hän on, myös suhteessa vähän kuuluisampaan setäänsä, Albert Einsteiniin. No, leffasta olisi saanut paljon hauskemmankin, kun idea on niinkin haastava: haaveileva automekaanikko lähtee kosimaan Albert Einsteinin hoivaamaa fysiikantutkijaa. Maailmankaikkeutta säätelevät lait tulevat ansiokkaasti kyseenalaistetuksi kahden sydämen vetovoimaan nähden, mutta romanssiin olisi voitu tuhlailla enemmänkin eroottista vetovoimaa. Nyt Robins ja Ryan ovat rakastavaisina kuin kaksi high school -kyyhkyä. Walter Matthaussa on myös jotain tylsämielistä Einsteiniksi, niin tyynen velmuja kuin hänen arkea leikkaavat kommenttinsa ovatkin. Katsoin peräkkäin tämän hömppäleffan ja taidefilmin "Pikku Odessa". Tunnelmat ja tuntemukset olivat alkeellisesta romanssitahmasta huolimatta tiiviimmät "Rakkauden yhtälön" kohdalla, koska siinä sittenkin oli niin paljon enemmän ihmisen osaa koskevia ajatuksia kuin visuaalisesti tyylikkäässä, pelkistetyn arvoituksellisessa "Pikku Odessassa". -- ################### "Niinpä on nähty, että naaraan päättömäksi # M.G. Soikkeli # purema koiras alkaa kiertää kehää ja saataa # csmaso@uta.fi # puolisoon osuessaan jopa suorittaa menestyk- ################### sellisen yhdynnän." Soikkelin elokuva-arkisto