===============================================================
Lyhyesti: "Rakkauden yhtälö" on hömppäromanssi, jossa 
suhteellisuusteoriaa sovelletaan rakkauteen ja Einstein 
huutaa "wahoo" prätkän selässä.Jos sympatiseeraa Tim Robbinsin 
lempeää vakavuutta ja Meg Ryanin huikeita hymyjä, on tämä 
"I.Q." mitäkuinkin siedettävästi amerikkalainen oppitunti,
että sydämen viisaus on tärkeämpää kuin tohtorin paperit. 
===============================================================

20 stunttia ja 4 tiedemiestä, 2 rakastavaista ja 1 
behavioristipsykologi, operaattoreina 1 yliaktiivinen 
yliopistorehtori ja 1 ymmärtäväinen presidentti; siinä 
romanssin yhtälö pelkistettynä tällä kertaa, eikä kuitenkaan
mitään mitä ei olisi nähty jo aiemmin. Se on kevyt kuin
Woody Allenin ohjaamat älykköromanssit, mutta ilman mitään
erityisen nokkelia hahmoja tai dialogeja, joten älykköhurmaavaa
siinä on oikeastaan vain se miten päättömän rohkeasti on 
yhdistelty "vakavaa" tiedettä ja ihmisten henk.koht.
gravitaatio-ongelmia.
	Perusjuoneltaan tällaisia "älykkäintä on näytellä 
älykköä" -roolinvaihtoleffoja on tehty useitakin, tosin lajin
ainoa edustuskelpoinen ilmaus taitaa olla "Tervetuloa, Mr. 
Chance", hillitty Peter Sellers pääroolissaan. Scifin puolella
vastaavia korkeakulttuurin keinotekoisuutta rienaavia leffoja
ovat tarinat alieneista, jotka opettelevat kielen ja
käytössäännöt telkkaa katsomalla. Myös romanssien puolelta 
tuntuisi löytyvän muitakin tällaisia leffoja, joissa 
rakastunut (yleensä mies) on valmis esittämään mitä tahansa
(yleensä äveriään) roolia saadakseen naisen vakuuttumaan
edustavuudestaan uroksena. Lopulta nämä romanssit päätyvät
samaan opetukseen: ihminen on rakastettavin omana itsenään
ja mies vain ei ole ymmärtänyt että nainen kyllä ymmärtää
hänen rakastettavuutensa juuri sellaisena kuin hän on. 
Siitä millaisia valta-asetelmia ja rooliodotuksia tällaisilla
tarinoilla tuetaan, kertonee paljon jo se että asetelma on
tosiaankin useimmiten näin päin: mies vaihtaa roolia 
vaikuttaakseen naiseen. 
	"Rakkauden yhtälö" poikkeaa ennakkoasetelmista 
sinänsä, että nainen on intellektuelli ja mies kannustaa
häntä tajuamaan miten fiksu hän on, myös suhteessa vähän
kuuluisampaan setäänsä, Albert Einsteiniin. No, leffasta
olisi saanut paljon hauskemmankin, kun idea on niinkin
haastava: haaveileva automekaanikko lähtee kosimaan Albert
Einsteinin hoivaamaa fysiikantutkijaa. Maailmankaikkeutta 
säätelevät lait tulevat ansiokkaasti kyseenalaistetuksi 
kahden sydämen vetovoimaan nähden, mutta romanssiin olisi
voitu tuhlailla enemmänkin eroottista vetovoimaa.
Nyt Robins ja Ryan ovat rakastavaisina kuin kaksi high 
school -kyyhkyä. Walter Matthaussa on myös jotain tylsämielistä
Einsteiniksi, niin tyynen velmuja kuin hänen arkea leikkaavat
kommenttinsa ovatkin.
	Katsoin peräkkäin tämän hömppäleffan ja taidefilmin "Pikku 
Odessa". Tunnelmat ja tuntemukset olivat alkeellisesta 
romanssitahmasta huolimatta tiiviimmät "Rakkauden yhtälön" 
kohdalla, koska siinä sittenkin oli niin paljon enemmän 
ihmisen osaa koskevia ajatuksia kuin visuaalisesti tyylikkäässä,
pelkistetyn arvoituksellisessa "Pikku Odessassa".

--
###################   "Niinpä on nähty, että naaraan päättömäksi    
#  M.G. Soikkeli  #    purema koiras alkaa kiertää kehää ja saataa  
#  csmaso@uta.fi  #    puolisoon osuessaan jopa suorittaa menestyk- 
###################    sellisen yhdynnän."

Soikkelin elokuva-arkisto