======================================================================
Lyhyesti: "Salasana: Mercury" on toimintaleffojen kakkosliigassa 
keskivertoa heikompi esitys. Tekijätiimi ei ole pelannut yhteen, eikä 
jännitystä riitä kuin alkumetreille. Harold Becker on ohjannut kunnon
draamaakin ("Pormestari" 1996), mutta tässä leffassa nörtitkin ovat 
sympaattisempia kuin autistiset keskushahmot, Bruce Willis & lapsi.
======================================================================


Jokaisen actiontähden uralla näyttää tulevan vaihe, jolloin koviksen 
hahmoon luodaan "syvyyttä" osoittamalla cowboyhenkisen uroon 
tarve puolustaa yksinhuoltajia ja perhearvoja. Van Damme on valmis 
potkimaan pahiksia antaakseen oikean miehen mallin nassikalle, 
Kevin Costner opettaa epätäydellisen maailman elämänviisauksia ja 
autokoulua juniorille, ja jopa Iso Arttu joutuu muuttumaan pelleksi 
huvittaakseen uusioperheiden kasvatteja.

"Salasana:Mercuryssä" (1998) samaan liemeen joutuu Bruce Willis, 
joka selviäisi kyllä vastentahtoisen isän roolista kunnialla, jollei 
huoltosuhteen ympärillä olisi harvinaisen aukkoinen 
toimintaelokuvan juoni. Tappajia saapastelee maisemiin milloin 
mistäkin ja hallituksen salaiset osastot nirhaavat toisiaan mitenkuten 
organisoimattomasti. Tarinaan pistäytyy tietysti myös potentiaalinen 
ja yhtä vastentahtoinen äitihahmo, joka - tietysti - epäonnistuu 
huoltohommissa, kunnes varapapaksi palkattu Willis ehtii taas 
kehään mäiskimään pahiksia.

Elokuvan perusteella autistisesta lapsesta kasvaa joko 
havajipaitaan pukeutuva nörtti tai tiheäkarvainen nyrkkisankari, 
kunhan hän saa kasvaa rauhassa. Sosiaaliviranomaisia tämän(kään) 
toimintaleffan maailma ei tunne, joten nörttilapsen turvaamiseen 
riittävät sohva ja pussillinen puzzleja kerran viikossa. Ihmiskuvan 
mutkattomuus on idioottimaisuudessaan kiehtova, mutta tarinan 
repaleisuus ei anna kylliksi rauhaa nauttia tahattomasta huumorista.

Laajempaa kehystä tälle merkuriaaniselle perhedraamalle on 
haettu tietoliikennevakoilun maailmasta. Leffan lähtökohta vetääkin 
katsojan tuolin reunalle: mistä tässä oikein on kysymys, mutta jo 
puolen tunnin kohdalla filkan päämärättömyys on käynyt selväksi ja 
yhtä hyvin voisi koko juttu voisikin olla pilotti tolkuttoman pitkälle ja 
turhalle tv-sarjalle.

Mielestäni "Salasana: Mercury" ei ole leffalipun eikä edes 
videovuokrauksen arvoinen elokuva, ja hartaimmatkin Willis-
diggarit väsyvät sen paljon lupailevaan mutta vähän toteuttavaan 
"jännitykseen". Loppua kohden leffa on tosiaan pelkkä "Mercury falling".

--
M.G. Soikkeli
Helsingissä 25.6. 1998

Soikkelin elokuva-arkisto