========================================================== Lyhyesti: "Tin Cup" on harrasteleffa, joka muistuttaa baseball-sankaritarinoita; nyt mestaripalleja pompotellaan golfviheriöllä. Se on kepinnostatusfilmi golfin harrasta- jille, mutta muille kepoista naureskelua brittilajin disneyfoivista jenkeistä. Romanssina harvinaisen naiivi. ========================================================== Kun viimeksi näimme Kevin Costnerin valkokankaalla 1995, hänellä oli voitettavanaan pelkkä laivastollinen törkyisiä piraatteja, eikä playboygolfia pelaava Don Johnson. Romanssikin hoitui puheitta vesistön vähäpukeisimman barbarellan kanssa ja suudellessa saattoi hengittää korvien takaa kiduksilla; nyt, 1996, nainen pitäisi voittaa sekä psykiatrin sohvalla että golfkentällä. Tulevaisuuden vesi- leikeistä on siirrytty nykyisyyden "aikuiseen" puuhamaahan. Mutta jo "Waterworldissa" Kevin näytti syystäkin huolestuneelta: suurin osa planeetasta oli pelkkää vesiestettä, eikä viheriötä näkynyt kuin märissä unissa. Mitä iloa on sankarille rahvaan kunnioituksella tai naisen seuralla, jos hän ei pääse näyttämään miehisyyttään mailan julkisella käytöllä? Tai kuten Kevin itse toteaa "Tin Cup"- elokuvassa: seksi ja golf ovat ainoat asiat joista voi nauttia vaikka niitä ei osaisi. Tämä lie syytä muistaa leffaa katsoessa, sillä filkan päärooli on käsikirjoitettu räätälityönä juuri Kevin Costnerille. Kunpa Kevin olisi pysynyt Robin Hoodin tai ahvenen rooleissa, eikä yrittänyt uutta uraa juopottelun viemänä sympaattisena urheilusankarina. Tällaiseen leffaan Costnerissa on karismaa yhtä vähän kuin hänen vastanäyttelijällään Rene Russolla velttovirtaseksi eli urheilutohtoriksi; edellisen luonnerooli sankarina on ollut kiinni hänen "short silent type"-imagostaan ja Russon luonnerooli toiminut romanssin vastinparina hänen hivenen eurooppalaisesta, aikuisen kuivakkaasta naisellisuudestaan käsin, joka oli parhaimmillaan sellaisen veteraanin kuin Clint Eastwoodin seurassa ("Tulilinjalla"-filkassa). Don Johnson rikkeettömän itsevarmana playboyna on kyllä täydellinen valinta ja samoin Cheech Marin sankarin äreänä mexicanoavustajana, mutta Kevin Costnerista alkaen leffa menee metsään kuin rautaysillä todistettu puttauksen eleganssi. Russo puolestaan yrittää esittää hupsahtanutta, kypsää mutta elämänpoluilla eksynyttä naista, jonka ainoaksi ongelmaksi osoittautuu että häneltä puuttuu vain oikeanlainen mies - golfari pystymetsästä. Pressitiedotteessa ohjaaja Ron Shelton toteaa Costnerin hahmosta, että tämä on "archetypal American- hustler-con-man-loser who has a gift for selfdestruction" eli luonnonlahjakkuus, joka voi olla uskottava vain letkeällä musiikilla ja lapsellisella huumorilla tyylitellyssä elokuvassa. Edes juopon virkaa Costner ei osaa näytellä korkkausta kauemmaksi. "Tin Cup" on ehkä nannaa niille, joille luonnonkauneus on yhtä kuin aamuauringon kuivattama neitseellinen golfviheriö, mutta enimmäkseen tahattomasti huvittava meille, jotka näemme golfaajassa pelkän epäonnistuneen biljardistin. Leffassa on kyllä ilahduttavan epäamerikkalaista jääräpäisyyttä, green'ien zen- hiljaisuuden raiskaavaa rhytm&bluesia ja epäuskottavuu- dessaan maailmanmestarillinen käsikirjoitus luokkarajat ylittävästä juppilajista, mutta voisin lyödä tortillapussini vetoa ettei ohjaaja Ron Shelton (golfin harrastaja, mutta aiemmin korisleffoihin erikoistunut) itsekään tajua missä kohtaa hän tulee tiianneeksi suoraan katsomoon. -- ################ "Tämä subjekti, ################### M.G. Soikkeli joka kokee itsensä konstituoituna http://www.uta.fi csmaso@uta.fi juuri konstituoidessaan, /~csmaso/ego.html ################ on minun ruumiini." ################### Soikkelin elokuva-arkisto