================================================================== Lyhyesti:"Waterworld" on elokuvahistorian vesitiivein spektaak- keli ja kallein harrastefantasia. Se esittää kaikki juppien ykkösharrastukset myrskyttömässä Puuhameri-ympäristössä. Mainos- tettua ekologista sanomaa siinä on yhtä paljon kuin muissa madmax- klooneissa: pidetään hauskaa niin kauan kuin bensaa riittää! ================================================================== Voiko elokuva enää parempi olla? Siihen on käytetty 30 vesiskiidoa, 6000 nuolta, 100 varsijousta, 300 konepistoolia, 150 kivääriä, 250 muuta käsiasetta, muutamia satoja keihäitä, 300 kirvestä, 200 lauttaa, 40 000 rullaa eri kaliiberisia luoteja, 10 paria vesisuksia ja neljä luurankoa. Jossain välissä vilahtaa muutama näyttelijäkin ja joitakin repliikkejä lausutaan, joista ainoa ikimuistoinen ja paljoakaan spoilaamaton lie: "I will breath for both of us". Tämän se voisi sanoa katsojalle leffan alussa. "Waterworld" on hengästyttävä toimintaspektaakkeli, puolipiste elokuvahistoriassa, hurmaavin ja kylmin esimerkki siitä miten teemapuistoleffa on pelkkä viihdekone, jossa kokemuksen sisällön saa keksiä katsoja itse. Teemapuisto-lajin sijaan pitäisikin puhua Puuhamaa/meri-filmeistä. Kun visuaalinen näyttävyys on kyllin katsetta ohjaavaa, ylitse vyöryvää silmänkääntötemppua, tulee katsominen niin liki kokemusta kuin virtuaalinen harrastus voi tällä hetkellä olla. Tunnustellessa jälkikäteen "Waterworldin" onttoutta täytyy muistaa, että Kevin Costner on koulutukseltaan ekonomi. Vasta collegen jälkeen hän löysi itsestään näyttelijän, ja myöhemmin väistämättä tuottajan. Näyttelemissään toiminta- elokuvissa Costner ei ole juurikaan pystynyt välittämään tunteita ja tunnelmia, joiden ylevyys olisi leffadraaman sisällössä, eikä esitysmuodossa. Hänen näyttelijäkarismansakin on totisuudessa; hänen ei tarvitse olla poikamaisen nokkela, ei nuori ja uljas protagonisti, eikä arvistaan ryhdistynyt isähahmo. Costner on elokuvan auteur, jolla taiteilijasielun tilalla on ilmeisen vankka tuntemus leffan käsityötaitajista ja hän osaa pistää alan ammattilaiset räätälöimään keskushahmon ympärille visuaalisesti näyttävän tarinan. Itse hän menee sinne keskelle, mutta ei levittämään narsismin tyhjää kangasta meidän kaikkien leffafriikkien yhteisesti täytettäväksi, vaan taatakseen että se keskeisin kohta leffaa ei onnahda. On omanlaistaan älykkyyttä tai sanotaanko kognitiivista kykyä sydänlihaksen ulkopuolella, että oivaltaa mikä tietyissä elokuvan lajityypeissä on myyvää, mitä lajityypin perustarinan osia pitää korostaa ajan henkeen sopivasti. Costnerin tähdittämissä toimintaleffoissa (The Untouchables, Prince of Thieves, Dances with wolves, Bodyguard, A Perfect World, Wyatt Earp, Waterworld) ei käytetä affekteja niin aivottomasti ja itsetarkoituksellisesti kuin vaikkapa Cameronin tai Badhamin leffoissa, B-tason aktiosta puhumattakaan. Viimeistään tuottajan pallilla Costner ymmärtää käsikirjoituksesta affektien mahdollisuudet ja arvon, eikä epäröi upottaa rahaa näihin kohtiin enemmän kuin kylliksi. Silti Costnerin tähdittämä toimintafilkka näyttää aina draamallisemmalta kuin pelkkä aktiopätkä voisi olla. Costner uppoaa tarinan miljööseen niin hiljaisena jokamiehenä, että hänen hahmonsa tuntuu syntyvän ympäristön odotuksista; näin myös "Waterworldissa". "Waterworldin" katsoja saa rahoilleen yhtä varman vastineen kuin "Tanssii susien kanssa"-elokuvasta saattoi inkkarimyönteinen tarinalimonaadin kuluttaja saada. Parhaiten Costnerin punnitseva tuottajakäsi - joka sitten joutui riitoihin leffan varsinaisen ohjaavan käden kanssa - näkyy siinä miten varovasti Costner itse tekee jälleen pääroolin. Hän on vaitelias, vähäeleinen ja itsevarma kuin vanhojen lännen- leffojen sankarit. Hän antaa ympäristön havainnoida sankaruuden ja antaa evankelisen todistajaäänen sivuhenkilölle. Hänen sankarihahmonsa eivät myöskään tarvitse toistettavia ikoneita ylleen niin kuin joku Indiana Jones. Costnerin sankarit ovat aikuisempia, yksinäisempiä ja "luonnostaan" sankareita. Ehkä ensimmäisessä MadMax-elokuvassa oli samaa karisman keskitystä, mutta "Waterworld" on nopeudestaan huolimatta eepos ja myytin kierrättäjä verrattuna populaarikulttuurin takapihalla koottuun Maxiin. Jep, "Waterworldista" puuttuu raamatullinen kronikkamaisuus, mutta siinä on vähintään yhtä hyvät efektit kuin bibliassa! "Waterworld" on tiukasti 90-luvun elokuva. Se on yhdistelmä monipuolisia elokuvailluusion tekniikoita tietokonetrikeistä akrobaattitarkkoihin stunt-suorituksiin, ja monumentaalisuudessaan yllättäviä lavastuksia; se on scifi- leffan parhaimmistoa nimenomaan siinä, että siihen on luotu kokonainen uusi ja helposti tuttu maailma, jonka mittasuhteissa simulaatiota ei aiemmin ole ollut varaa eikä tietotaitoa tehdä. "Waterworld" on vimpain-elokuva ja sellaisena varmasti huikeinta mitä olen nähnyt. Veden päälle rakennettu vimpaimien valtakunta on yhtä lumoava kuin StarWarsin pienoismallilaivasto. Taustalla elävä meri on oikeastaan vieläkin vakuuttavampi, elokuvamiljöön _kokonaiseksi_ tunnelmoittava tekijä, kuin avaruuden tähtinen fondi. Jos Millenium Falcon on seikkailun välineenä käsite ja ilmiö jo sinänsä, niin "Waterworldin" trimariini on ikimuistoinen alus sekin. Ja jos kellä on perstuntumaa mikä ero on tavan purjeveneellä ja katamariinilla, niin voinee kokea miten 85 jalan mastokorkeutta leikkaava trimariini on kevyt ja vahva kuin merisankarin ego. Tässäkin tuottajatiimi on tehnyt hienosti oivalletun sijoituksen. Voiko elokuva siis enää parempi ollakaan? Paljonkin. Costner ymmärtää miljöön päälle, mikä on harvinaista nykypäivän toimintaelokuvalle, ja riittävästi tapahtumien rytmittämisestä. Kiinnostus veteen liittyviin motiiveihin oli muuten nähtävissä jo "Tanssii susien kanssa"- elokuvasta: tarinan keskeiset käänteet tapahtuvat veden ylittämällä. Toisinaan Costner hukkaa jännityksen paikan pitäessään huomion liian tiiviisti kaikkien mahdollisten tunnelmien mukaantuomisessa, romanssiakin pitäisi muka raahata mukana. Mutta henkilöhahmojen luonteesta ja hahmojen välisten suhteiden muodostamista tilanteista, siis ylipäänsä draamallisuudesta, Costner ei tunnu välittävän paljoakaan. Ja sieltähän se epävarmuus alkaisikin, jos yrittäisi tehdä suurta elokuvaa karakteereista. Nope, "Waterworldin" katsojakunnalta ei edellytetä empatiakykyä henkilötyyppeihin, eikä sen uskota välittävän mistään niin monimutkaisesta kuin biodiversiteetti mitä tulee leffan dystopian uskottavuuteen. No, "Waterworld" on usean elokuvalajin kohtauspaikka ja siksikin lie ollut vaikea sovittaa henkilödraaman ja toiminnan painopistettä. Toiminnan painottaminen ja visuaalisen fantasiamateriaalin valtava hukkakäyttö ei ole pelkästään maestro Costnerin vika. Ohjaaja Kevin Reynolds on aiemmin puoskaroinut leffan "Red Dawn", joka on pelkkää kuvapinnan jenkkipullistelua ja asefallostelua. "Robin Hood: Prince of Thieves"-filmin hän teki Costnerin kanssa ja sai hyvän käsikirjoituksen toimintakohdat elämään, mutta hahmojen syventäminen tai elävöittäminen jäi katsojan mielikuvituksen huoleksi. Kolmas aktiofilmin asiantuntija ja toiminnan dollaroija "Waterworld"- nimisessä hankkeessa on ollut tuottaja Charles Gordon, joka on auttanut maailmaan elokuvat kuten "Die hard", "Die hard II", "Rocketeer", sekä "Unelmien kentän" Costnerin kanssa. Kolmas tuottaja, John Davis, on mukana hieman pienemmällä maineella ja dollarihistorialla. Puolivälissä elokuvaa nousee mieleen miten mahtavan kolmituntisen fantasiaeepoksen tällä käsikirjoituksella ja tällä budjetilla olisi tehnyt Steven Spielberg; etenkin varhempina vuosinaan. Esimerkiksi Spielbergin "Auringon valtakunnassa" on samaa, ja eeppisyydessään vieläkin komeampaa, ihmisen biologisen ja kulttuurisen evoluution välistä leikittelyä kuin "Waterworldissa". Mitä Steven ilmassa, sitä Kevin vedessä. Näyttelijävalintoja vaihtamalla tuskin olisi pystytty parempaan, tilanteina ja tarinana muistettavampaan filmiin. Käsikirjoitus ei anna tilaa kuin Costnerin nimettömälle keskushenkilölle. Jeanne Tripplehorn on itsevarmempi ja tarkempi näyttelijä kuin Hollywoodin käyttämät aktioleffojen bimbot, vaikka aloittikin tähtiroolit Basic Instinct -leffan älykköbimbona. "Waterworldissa" hänellä ei ole sijaa edes kunnon romanssiin, vaan joutuu yksin huolehtimaan leffan nopeasta pehmopornokohtauksesta. Ehkä merirosvo/madmax-leffat tulevat uuteen suosioon, kun Hollywoodissa etsitään aiheita, joissa väki- valta on mahdollisimman suoraviivainen osa ympäristöä ja naiset ovat pelkästään kauppatavaraa. Hollywoodin on yhä vaikeampi käsitellä oman aikansa maailmaa, jossa väkivalta on Bosnian estetisoimista ja pehmoporno naurettava anakronismi ajalta ennen tasa-arvotietoi- suutta. Piraattiympäristössä Tripplehorne voidaan palkata riisuun- tumaan häveliäästi keskellä aavaa merta. Samaa helppohintaista kaksinaismoraalia kuin että pahisten tupakointia korostamalla tehtäisiin jotenkin tupakoinnin vastainen elokuva. Pah, tässäkin leffassa pahikset ovat luonteina n kertaa kiinnostavampia ja elävämpiä hahmoja kuin yksikään hyviksistä. Piraatin näköiseksi syntynyt Dennis Hopper tekee taas yhden pahiksen roolin rutiinilla, maskeeraus vain on entistä hurjempi. Leffan ainoa näyttelijä sanan klassisessa merkityksessä on Tina Majorino, hyvin luonteva lapsinäyttelijä, joka vei pisteet himaan ja veltoilta vanhempien esittäjiltä pois jo elokuvassa "When a man loves a woman". Lasten kanssa Costnerkin pärjää paremmin kuin rakastajan roolissa; tämä nähtiin jo "A Perfect World"-filmissä jossa siinäkin lapsen karisma tuki Costnerin roolin. Muuten "Water-not-so-perfect-worldin" näyttelijäkaarti on vähän vaisu versio MadMax-filmien friikeistä. Pisteitä tälle leffalle on turha antaa, nekin se on ostanut moneen kertaan etukäteen. Jos ihan tosissaan tykkäät merestä ja luonnosta, niin boikotoit tätä elokuvaa, koska yhtä iso uhka se on - leffateknologiallaan ja hirvittävällä budjetillaan - luonnonvarojen kuluttajana kuin joku Ranskan valtio. -- Tamperelaisille katsojille tiedoksi vielä, että Adamsiin on tullut uusi digitaalinen äänentoisto. Pöntöt on valkokankaan takana nyt yhtä isot kuin Hesan Bristolissa, tosin kangas on - kuulemma - vain neljänneksen vertailukohteesta. -- -=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=- "Suhteellisen tiedon väheksyminen perustuu absolutistiseen ennakkoluuloon" -=-=-=-=-=-=-=- m g s o i k k e l i c s m a s o @ u t a . f i -=-=-=-=-=-=- Soikkelin elokuva-arkisto