====================================================== Lyhyesti: "Tiskirotat" on leppoisa jätkäleffa video- ja tupakkapuodin välillä roikkuvista fiksuista luusereista. Se on rakeisten indieleffojen sakkaa, jonka väsynyt tunnelma sallii typerätkin vitsit ja kehnonkin tilanne- komiikan, mutta silti sen mukarealismi hakkaa 6-1 "Smoken", Kaurismäen pessimismistä puhumattakaan. ====================================================== "Yeah, I mean aside from the cheating, we were a great couple. I mean that's what high school was about, algebra, bad lunch, and infidelity." "Tiskirotat" ("Clerks")on rakennettu klassisen draaman kaavaan, mutta kaavakin on yksi vitseistä, viitteellinen ohje nähdä miten vähällä yhden päivän kertomus kasaantuu. Lähin malli "Tiskirottien" seuraamiselle lienee Woody Allenin leffoissa, joissa älykkään luuserin ongelmat kasaantuvat yksi toisensa päälle, vaikka hän ymmärtää kuinka tarkoin sanakääntein tilanteensa; ja joissa leffan lopuksi todetaan puolivillaisilla aforismeilla, että asiat voisivat olla huonomminkin. Allenin tavoin Smith antaa tapahtumien lopsahtaa toisinaan tolkuttomiin äärimmäisyyksiin, mutta häneltä puuttuu kafkamainen hämminki tapahtumien yhteensitojana. "Clerksin" alkuperäinen versio kuuluu loppuneen päähenkilön äkilliseen kuolemaan, mikä paljastaa ideoiden vähyyden: tarinan mitaksi valittiin yksi ainoa päivä, jotta tapahtumat edes näyttäisivät liittyvän toisiinsa. "Clerks" on yhden miehen visio, kirjoittama ja ohjaama, ja pistäytyypä Smith yhdessä sivuroolissakin. Yhden sukupolvikuvan hallitsijana Smith luottaa Allenin tavoin helpoimpaan huumorin alueeseen, seksiin. Härskiyden alla kulkee kuitenkin vakava vire ja päähenkilö Dantea esittävä Brian OHalloran on sympaattinen sekä tolloudessaan että arkisessa röyhkeydessään: hän moralisoi tyttöystäväänsä 37 toverillisesta suuhunotosta, mutta puuhailee itse paluuta ex-naisensa tykö. Aisaparina tiskillä norkoilee Jeff Andersonin esittämä turboturpa Randall; verbaalisena notkisteluna "Clerks" onkin hauskimmillaan, toiminta hajoaa toistuvasti kuvan ulkopuolelle tai Smith joutuu sen vajavaisella budjetillaan ja kalustollaan (ja kuvaustyylillään) muuttamaan hataraksi, nopeasti sutaistuksi tilannekomiikaksi. Elintarvikekioskissa poikkeaa päähenkilö Danten rasitteeena joukko monenlaisia friikkejä, joiden kommentointi on tässä filkassa paljon olennaisemmalla sijalla kuin tapahtumia yhteen sitova painottelu kahden naisen välillä. Tunnelma dramatisoidulla jenkkikitskalla on ennen kaikkea tutuntuntuinen ja se tekee leffasta paikoin hupaisan läheisen. Ihan kuten Linklaterin "Slackerissa" parhaimmillaan, mielikuvat 20-30 - vuotiaiden sukupolvesta limittyvät universaalisti. "Clerks" on ollut indieleffana pieni menestys ja kuten arvata saattaa, Kevin Smith ei ole epäröinyt tehdä jatkoa samalla formulalla elokuvassa "Mallrats" (1995). Maailmalta luettujen review-tietojen mukaan "Mallrats" on kuitenkin paluu B-tason teinileffoihin, eikä se saavuta "Clerksin" leppoisaa tunnelmaa. Smith aikoo silti vielä kolmatta elokuvaa samalla kaavalla, New Jersey -trilogian täydennystä! -- mg soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto