============================================================ Lyhyesti: "Kadonnut maailma" on keskinkertainen jatko- osa hirmuliskospektaakkelille. Viidakkotunnelmissaan puistomainen, toiminnaltaan lähinnä akrobatiaa lavasteissa, ja safarina niukasti eksoottinen. Kuivakas näyttelijäkaarti väistelee hyviä efektejä, Spielberg-visioita sekasotkuna. ============================================================ Vaikka tekniikka, etenkin tietotekniikka, ei muuta hyvää tähän matoisaan maailmaan soisi, niin ainakin paljon hyvää viisasteltavaa kolumnisteille ja kaaosteorian harrastajille. "Kadonneen maailman"(1997) pakollinen one-liner -automaatti on sama kuin "Jurassic Parkissa", rock-jätkän oloinen tiedemies, jota Jeff Goldblum esittää ihan siististi, mutta enimmäkseen skenaarioilta uskottavuuden riistäen. "Kadonnut maailma" nimittäin on tarkoitettu toiminnallisemmaksi, synkemmäksi ja 'aikuisemmaksi' kuin edellinen saurusleffa. Ehkä kolmannessa osassa päästään jo K-18 -vauhtiin, eikä T-rexin lounashetkiä tarvitse piilotella lavastesermien taakse. Naispääosan Julianne Moore on kyllä ennenkin näytellyt hirviöiden kanssa, "Yhdeksän kuukautta"-filkassa (1995) Hugh Grantin ja "Surviving Picasso"-kiiltokuvassa (1996) Anthony Hopkinsin alla. Spielbergin ohjaamana hänellä on 16-vuotiaan feministin sielunelämä ja 100- vuotiaan matriarkan vaistot. Tee siitä sitten roolihahmo valkokankaan kokoisten efektien keskellä... Periaatteessa "Kadonnut maailma" on tarkoitettu edelleen kokoperheen teemapuistoelokuvaksi, mutta leffojen yleisen väkivaltaistumisen ansiosta myös pehmodinot alkavat olla niin lujia purijoita, että ulkoavaruudesta saapuva Predator miettisi kahdesti, onko LAPD:n poliisi kunniakaampi vastus kuin San Diegon oma pikku godzilla. Toiminnallisena elokuvana "Kadonnut maailma" onkin parhaimmillaan sisältäen jopa erään hienoimmista cliffhanger-kohtauksista mitä elokuvahistoria tuntee. Perhemoodi ja hienoiset tieteelliset ynnä luonnonsuojelulliset tendenssit pienentävät pyssyjä, aktion verisyyttä ja toiminnan jännittävyyttä, mutta muutamilla öisillä kohtauksilla "Kadonnut maailma" lunastaa lippunsa hinnan. Kaikkiaan filkassa on kuitenkin jatko-osan tuntu, ja suorastaan rahastuksen löyhkä, kun loppuratkaisu on niin korostetun heppoinen, kolmatta osaa petaava ja kaikki aiemmat moraaliset kysymykset ekotyypin alle lakaiseva. Minne jäi kaaosteoria ja dinologian oppitunti? Minne unohtui leffan haastavin eetos ja sen edustaja, Earth First - liikkeen kommando? Varmaankin livahti Pohjanmaalle kamppailemaan suomalaisten sotaveteraanien kanssa. Varmaan moiset kohdat jäivät jonnekin leikkaamon lattialle, sillä kahden tunnin filkkana "Kadonnut maailma" on turhankin tiivis. Perheonnen liimatuubia on käytelty niin harvakseen, että niiden tahattoman komiikan antaa anteeksi, mutta juonen aukot pitää tarkastaa (luultavasti) Crichtonin kirjasta. Parasta tässä leffassa oli aiempien lajityyppien soveltaminen, etenkin "Hataria" muistuttavat safarikohtaukset, mutta myös kannanotot Tarzan- , piraatti- ja katastrofileffojen perinteeseen ("Tsunami sunrise" yhtenä nopeana vitsinä olemattomasta leffasta). Eniten lainaa kertyi ehkä "King kong"-tarinoista, mutta varsinainen pikalaina on käyttää Godzilla-huumoria ennen 'oikeaa' Godzilla-leffaa. Jokin ympyräkin sulkeutui San Diegon satamakohtauksessa, sillä vuoden 1976 efektipalkittu "King kong" -uusioversio oli Dino de Laurentiin tuottama. Nyt Dino ohjasi itse... Goldblumin täysin turhaa läsnäoloa, pahisten pökkelöimistä ja luonnonsuojelu-eetoksella kosiskelua sen sijaan ei voi. Jopa efekteihin alkaa silmä olla niin tottunut, ettei niiden vuoksi tätä filkkaa kande mennä katsomaan - edes Hesan Bristoliin, sillä eräs hyviä oivalluksia tässä jatko-osassa on se, että joskus pienten yksityiskohtaisten ihmeiden joukkovoima tehoaa enemmän kuin T-rexin rytistely viidakon omituisen ruuhkaisilla reviirirajoilla. Virtuaalisena elämyksenä nautin enemmän niistä muutamasta minuutista, jotka vietin Linnanmäen Dinolandissa. Jotain ihmetyksen iloa "Kadonnut maailma" on kadottanut, sitä haastavaa ihmeen tuntua, miten ihmisen ego planeetalla muuttuisi jos saurukset tosiaankin palaisivat henkiin. Ja miten asiaan reagoisi vaikkapa Greenpeace? Ainakin pysyttelemällä etäällä unelmatehtaista, joille eläimet ovat vain joko sylikivoja turreja tai autojen runtelemiseen erikoistuneita petoja. Kotiin polkiessa hiljennän vauhtia eläinlääketieteellisen ja vanhan ongelman kohdalla: jos toisin hoitoon T-rexin poikasta, niin seuraisinkohan kylttiä "pieneläinklinikka" vai menisinkö "suureläinklinikalle"? -- ##################### "Silloin... meille syntyy orkideanhiljaisia tyttäriä, M.G. Soikkeli tytönkauniita poikia; heidän pitkät elinikänsä ovat csmaso@uta.fi tulvillaan väkeviä elämyksiä ja he kuulevat hämmen- ##################### tyneissä sydämissään kuolleitten puhuvan." *Bezian* Soikkelin elokuva-arkisto