==================================================================== Lyhyesti: "Looking for Richard" on kevyt ja älykäs draama- analyysi, myös rakkaudentunnustus näyttelijätyölle. Al Pacinon ohjaus osoittaa tuntuvasti miten vahva ammattitaito Hollywood- ikonien alla piilee. Bardikin tykkäisi: surua ja iloittelua sovussa. ==================================================================== Ei ole juuri mitään raivostuttavampaa kuin nähdä näyttelijällä toistuva tarkoitukseton ele, joka ei liity mitenkään hänen rooliinsa, vaan joka on samanlaista mekaanista liikehdintää kuin kummitusjunan julkisivussa. Nuorilla amerikkalaisilla näyttelijöillä sellaista metodinäyttelemisestä yli jäänyttä kutkaa näkee helpoiten (jos ei sitten Suomen teatterikorkeasta ulos pulpahtaneilla) ja kaikkein kamalin esimerkki on - Juliette Lewisin ohella - Winona Ryder. Sitäkin yllättävämpää on nähdä hänet eläytymässä vakavaan klassiseen rooliin, vielä intensiivisempänä ajattomana hahmona kuin Coppolan "Draculassa" (1992). Kyllähän Ryder alkaa taas haromaan kättä poskelleen myös kuningatar Annena, mutta Pacinon tavassa yhyttää hänet klassisen tekstin klassiseen tilanteeseen, on jotain niin viehkon draamallista, että Ryder rauhoittuu kuuntelemaan ja tunnustelemaan mitä hän esittää, ja kelle: ei pelkästään katsojille, vaan sanoakseen jotain tälle Rikhard- herttualle, joka on juuri murhannut hänen miehensä ja isänsä, ja silti vakuuttavasti pyrkii hänen vuoteeseensa. "Looking for Richard" löytää paljon tilaa myös oman aikansa yleisöstä, amerikkalaisista, joista useimmat luontevasti kammoavat Shakespearen kieltä - ja jotka kuitenkin vaihtelevista tulkinnoistaan käsin voivat ymmärtää myös Rikhardia. Elokuva yhdistelee dokumenttia ja draamafilmatisointia erittäin onnistuneesti Pacinon oman henkilön kautta, ja varsinkin loppua kohden Pacinon keskeisyys on yhä helpompi hyväksyä, vaikka dokkarimateriaali ja kepeys vähenevätkin. Kunnia tragedialle sellaisena kuin se on. "Why I, in this weak piping time of peace, Have no delight to pass away the time, Unless to see my shadow in the sun, And descant on mine own deformity;" Pacino osoittautuu loistavaksi Shakespeare-tulkitsijaksi, mutta melkoisia ovat myös kollegansa. Leffan pätkiminen monityyliseksi kommentoiduksi Rikhard-laitokseksi tekee kuitenkin pelkästään kunniaa heidän näyttelijä-työlleen, sillä taustaselvityksen sekoittaminen näytelmän esittämiseen näyttäisi sopivan juuri "Kuningas Rikhard III"-näytelmän (1592-93) rakenteeseen. Leffa selittää sitä näin: ensin Shakespeare esittelee Rikhardin äänellä mitä tulee tapahtumaan, sitten Rikhard panee toimeksi, ja viimeiseksi kommentoidaan miten asiat sujuivat kuten kiero mieli tarkoittikin. Tuho on väistämätön, mutta johtuu siitä, että elämässä itsessään on suuren näytelmän rakenne, "unten kudelmasta" koottu. "Looking for Richardista" ei pääse kärryille kuinka ovelasti _se_ on koottu, mitkä kaikki kohtaukset ovat niin spontaaneja kuin näyttävät ja kuinka paljosta materiaalista pienet timanttisen osuvat kommentit, kadunmiehen tai näyttelijän, on "löydetty". Hyvä niin. Näyttelijäkaartin suoritus on näkemisen arvoinen ihan eri tavalla kuin jonkin muun mainstream-leffaksi lämmitetyn klassisen tekstin, sillä dokkarimateriaali etäännyttää filmatisoinnin näyttämöllisemmäksi, asetelmallisemmaksi ja vakavammaksi; uskottavuus syntyy siitä tunteesta, että katsoja voi eläytyä näyttelijän eläytymiseen - mitenkään muuten sitä lumoa on vaikea selittää, että "Kuningas Rikhard III" alkaa elää niin tuntuvasti niin repaleisena ja pienellä budjetilla tehtynä leffadraamana. Etenkin Alec Baldwin, Penelope Allen ja Kevin Spacey jäävät taatusti mieleen, ja pakottavat katsomaan heidän roolisuorituksiaan muissa elokuvissa uusin silmin. "And therefore, since I cannot prove a lover, To entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain, And to hate the idle pleasures of these days." IMD-arkisto tuntee 258 Shakespeare-filmatisointia (mm. "Hamlet liikemaailmassa"[1987]), joista huomattava osa tv-elokuvia ja esimerkiksi viimeisin "Richard III"-filmatisointi 2 vuoden takaa ("Romeo + Juliasta" puhumattakaan). Shakespearen lumoovuus jos arveluttaa sua, tarjoo elokuva tää sul' monta selityst', joist' kukin yhtä tosi lie, tai yhtä helppo, naurun mittainen: Koska viereisessä salissa esitettävä "Englantilainen potilas" oli loppuunmyyty päätyi Rikhardia katsomaan paremman puutteessa muutamia sunnuntaivaeltaja, jotka eivät ilmeisesti tienneet Pacinon ohjauksesta etukäteen juuri mitään; vieressä istunut kundi kysyi tyttökaveriltaan juuri ennen leffan alkua "Oliko tää siis komedia?". Jopa he näyttivät tyytyväisiltä näkemäänsä. Siinäpä suositusta. -- ################### "For to know nothing is nothing, not to want ######### # M.G. Soikkeli # know nothing likewise, but to be beyond # o o # # csmaso@uta.fi # knowing nothing, that is when the peace # -v- # ################### enters in, to the soul of curious seeker" ######### Soikkelin elokuva-arkisto