========================================================================= Lyhyesti: "Punainen ruusu, valkoinen ruusu" on Hong Kong/Taiwan - yhteistyönä valmistunut aviodraama, taustanaan 1950 -luvun operettimainen studio-Shanghai. Tiiviitä kuvia, selkeää symboliikkaa ja kevyen kuivahko kirjallinen tyylittely saavat filmin näyttämään lähinnä esteettiseltä käännöstyöltä: 50-sivuisesta novellista 2 tunnin elokuvaksi. Koreaa. ========================================================================= Nimensä tavoin "Punainen ruusu, valkoinen ruusu" jakautuu tasantarkkaan kahteen osaan, aviopetoksen kuvaamiseen ulkoa ja sisältä käsin. Alkupuolisko kuvaa eurooppalaisen sivistyksen ja/eli vapaan rakkauden opit sisäistäneen Zhen-baon elämää Shanghaissa. Jo nuorena Zhen-bao erottaa rakkauden ja seksin täydellisesti toisistaan, mutta pieni lemmenepisodi Shanghaissa on murtaa hänen päättäväisyytensä. Toinen puolisko kuvaa Zhen-baon kaksitahoista avioelämää. Kotona odottava hiirivaimo tekee lapset, mutta toisaalla ovat herran varsinaiset sukupuoliset nautinnot. Hyvin järjestetty ja kunniallisen julkisivun ylläpitävä asetelma on kuitenkin yhä vaarassa särkyä. Zhen-bao tuntuu - ainakin länsimaiselle katsojalle - lattealta, epäproblemaattiselta hahmolta. Etenkin leffan toinen puolisko tai näytös käy varsin pitkäpiimäiseksi, kuin katsoisi jotain Strindbergin näytelmää kiinalaisen filosofian lävitse tulkittuna. Eniten katsomista rasittaa se, että filkka ei yritä tehdä montaakaan historiallista viitettä muiden miesten/naisten asemaan Shanghaissa vuosisadan puolivälin tienoilta. Tarina leijuu lavasteiden keskellä suljetussa maailmassaan, haeskelee tunnelmia Zhen-baon mielen liikkeistä - ja paljoa siellä ei liikahda. Zhen-baon vaimo olisi lopultakin mielenkiintoisin henkilö tarinassa, mutta hänen mielensä sulkeutuneisuus on yhtä kuin hänen roolinsa. Parasta filkassa on sen hymyilevä huumori, joka huipentuu naishahmoihin. Alkupuoliskon veikeä rakastajatar ja kiinalaista yhteiskuntaa vessan eriöön pakeneva vaimo ovat paljon osuvampia koomisia hahmoja kuin totisen naurettavaksi tarkoitettu Zhen-bao. Leffan välitekstit (!) kommentoivat Zhen-baota ironiseksi tarkoitetulla sävyllä: "Zhen-bao is a man with moral and social grace. He is very organized. A perfect model for the modern man of China." Elokuvan pääosassa on "Hääjuhlasta" tuttu Winston Chao, mikä sopii hyvin filmin hienokseltaan eurooppalaiseen tunnelmointiin ja ruotsinmurteelliselta kiinalta (!) kuulostavaan voice-overiin. Naispääosan Joan Chen on hänkin saanut kokemusta läntistä ja itäistä yhdistävistä elokuvista, kuten "Heaven and Earth"; seuraavaksi Chen nähdään Stallonen kanssa "Judge Dredd"-filmissä, joten ainakin muuntumiskykyä luulisi hänellä olevan. "Punainen ruusu, valkoinen ruusu" on kuviltaan niin täydellisen hallittu kuin nämä viime vuosien taiwanilaiset leffat ovat tavanneet olla. Laajakangasta käytetään vaakasuorien kompositioiden luomiseen rohkeasti - kuva saa falskata ylhäältä ja alhaalta, sillä sisäpuolelle jäävä kokonaisuus on tasapainossa - ja ihmisten ja rakennusten yhtäläistä yksinäisyyttä näytetään korostettavan vinoilla ja kohtisuorilla kamerakulmilla. Leffan keskeiseksi symboliikaksi ja kysymykseksi nimittäin lausutaan, että voimme tehdä toisille ihmisille sydämeemme joko kodin tai hotellin käytäväksi, mutta hyvin harvoin olemme rehellisiä millaisesta kodista tai hotellista on kysymys. Vaan että kaksi tuntia kiinalaista kieslowskia niukimmalla mahdollisella tarinalla? Ei siivitä, ei houkuta pysymään virkeänä uusille oivaltaville näyttötavoille. Pienet eroottiset välipalatkin alkavat näyttää yhtä päälleliimatuilta kuin länsimaisissa mainstrean-leffoissa. Tai kenties nuo toistuvat nainen vessanpöntöllä -kohtaukset on tarkoitettu jonkinlaiseksi kommentaariksi itämaisen aistillisuuden ja länsimaisen teknologian kohtaamisesta? China on your ass? Jossain ulkomaisessa lehdessä filkkaa verrattiinkin "Viattomuuden aika"-elokuvaan. Jep, samanlaista kuvaloistokasta ja hengetöntä aviopetosdraamaa. -- M G ! "Opin elämään, niin sanoakseni, sen ajatuksen kanssa etten Soikkeli ! koskaan löytäisi rauhaa enkä onnea. Mutta niin kauan kuin tiedän csmaso ! että on melko hyvä mahdollisuus saada kiinni jompikumpi uta.fi ! silloin tällöin, teen parhaani näiden suurten hetkien välillä." Soikkelin elokuva-arkisto