========================================================================== Lyhyesti: "Rajaton valta" on yhdistelmä poliittisen trillerin ja toiminta jännärin parhaita puolia. Poliittisen pelin likaa selvitetään niin korkein panoksin, että loppuselvittelyn helppous pilaa muuten täydellisen leffan. William Goldmanin tiivis tarina toteutuu Clint Eastwoodin elegantissa ohjauksessa, paitsi Eastwoodin oma, ylikorostunut rooli. ========================================================================== "Selling sins is easy", toteaa eräs tämän valtakorruptiota tarkastelevan elokuvan sivuhenkilöistä. Etenkin amerikkalaisten elokuvien sisältöä tokaisu kuvaa kattavasti. Leffalajeittain tarjolla on aktiofilmin kiehtovia rikoksia, aviopetoksilla herkuttelevia rakkausdraamoja, tirkistelevää erotiikkaa, aseiden lakia sotarintamalla tai saluunassa - ja politiikan turmellusta. Oikeastaan kaikki nämä synnit sävyt tulevat käsitellyksi "Rajaton valta" ("Absolute power", 1997) -elokuvan aikana. Jotakuinkin "Dave"-leffan (1993) jälkeen amerikkalaista politiikkaa on käsitelty yhä rohkeammin Valkoista taloa myöten. Tiukin kritiikki taisi kohdentua vallanpitäjiin "Isku Kolumbiaan"-filkassa (1994; tv hemmottelee sillä 5. lokakuuta), mutta "Rajaton valta" raastaa julkisuuden verhoa vieläkin tarmokkaammin; jopa liioitellun mustavalkoisin, loppua kohden katsojan arvostelukykyä vähättelevin sävyin. William Goldman, jonka kädenjälkeä on poliittisten trillereiden ehdoton ykkönen "Presidentin miehet" (1976, Oscar-palkittu käsikirjoituksesta), on laatinut "Rajattomaan valtaan" näppärän tarinan, jolle Clint Eastwoodin ohjaus on antanut uskottavan tuntuisen ulkoasun. Muutamia lapsuksia juoneen on jäänyt, mutta nekin saattavat olla peräisin tuotamisvaiheesta. "Rajatonta valtaa" on tiivistetty suotta loppupuolelta, jolloin Eastwoodin itse esittämän hahmon merkitys korostuu, vaikka hänen hahmonsa pitäisi olla samanveroinen kuin kolmen muun tälle leffalle omistetun vallankäyttäjän: presidentin, poliisiupseerin ja miljardöörin. Mitä tahansa pahaa jenkkiläisestä valtarakenteesta voikin sanoa, on elokuvien (ja poliittisten romaanien) voitoksi se, että vallankäyttäjiä voidaan ainakin periaatteessa kritisoida rohkeasti. Tehdäpä Suomessa elokuva, jossa talouselämän valtias ja presidentti ovat sotkeutuneet samaan likapyykkiin liian eläväisen aviovaimon vuoksi... Toisaalta tällaisissa poliittisissa analyyseissä näkyvät selvästi demokraatti- tahi republikaanipuolueen tarpeet, joko julistaa radikaalien tuulien tuloa ("Dave") tai sitten konservatiivisia vaatimuksia ("Rajaton valta"). Clint Eastwood vaikuttaa varmalta ohjaajalta, kenties hyödyntäen kokemuksensa "Tulilinjalla"-leffasta, mutta itselleen kirjoitetun hahmon johdonmukaisuudesta hän ei pidä yhtä lujasti kiinni kuin "Armottomassa" (1992). Gene Hackman presidenttinä (vrt. "Armottoman" pahisrooli!) jää sitä vastoin turhan ohkaiseksi, eikä täysin perustelluksi hahmoksi; muissakin hahmoissa näkyy realismia hylkiviä painotuksia rappion tai oikeamielisyyden korostamiseksi. Joissakin hahmoissa, kuten rähjäisen henkilöstöpäällikön, painotus on ilkikurisen tollo, joskin huumori ei koskaan hidasta kerrontaa. Scott Glenn salaisen palvelun agenttina on aluksi tarinan skarpein hahmo, mutta lopussa Eastwood hukkaa hänet täysin. Eastwood on liian hanakka kommentoimaan sukupolvien välistä vallan perimyksen kuilua, rahan ja kunniattomuuden osuutta perinnössä. Kritiikissään "Rajattomasta vallasta" Hesarin Helena Ylänen taustoitti valinnalle myös Eastwoodin henkilökohtaisen taustan: "Rajaton valta on Eastwoodin sovinnonteko kaikkien niiden lastensa - ja ehkä vähän heidän äitiensäkin - kanssa, jotka hän jätti pärjäämään yksin edistäessään uraansa. Kohta 70-vuotiaalta mieheltä, jolla on taas uusi perhe ja aivan pieniä lapsia, se sujuu aidolla tunteella." Niinköhän aidolla? Kaukana ei ole sekään vaikutelma, että Eastwood käyttää ohjaajauraansa varsin suorasukaisesti poliittisena välineenä. En näe "Rajatonta valtaa" niinkään puheenvuorona "henkilökohtaisen vastuun puolesta" (Ylänen) kuin moraalisaarnana vahvan - ja vahvaotteisen - johtajahahmon tarpeellisuudesta. Sheriffi on saapunut Washingtoniin. -- ##################### "I mean, how great can you get M.G. Soikkeli with people like me csmaso@uta.fi going through your garbage ##################### looking for a story?" Soikkelin elokuva-arkisto