=============================================================== Lyhyesti: "Rauhantekijä" on meluisa, pöyhkeä ja poliittisesti naiivi ydinasetrilleri, jossa USA:n maailmanpoliisin virkaa kritisoidaan niillä tuumin kuin sen tarpeellisuus saadaan todistetuksi. Juoni on Bond-leffojen XL-luokkaa, mutta ilman veijareita tai pyhimyksiä. Vakava, realistisin maisemin etenevä. =============================================================== Arvatkaas mistä valtiosta on kyse: "Tämän demokratian kuvottavana kääntöpuolena on orjuus, samalla kun se ahkerasti harjoittelee estotonta imperialismia?" Mikäli vastauksenne ei osunut historialliseen USA:han tai Englantiin, niin Venäjän tai Kiinan sijaan tuskin kuitenkaan demokratian alkujuurille antiikin Kreikkaan - joka on Johannes Salmisen kritiikin kohteena. Kyseinen kommentti on peräisin harvinaisen luettavasta ja sivistyneestä esseekokoelmasta "Bagdadin ihme". Lainatussa esseekohdassa maailmanpolitiikan toistuville rakenteille tarkkasilmäinen Salminen jatkaa: "Miksi emme tunnustaisi, että se yksilönvapauden ajatus, joka silloin kaikista häpeällisyyksitä huolimatta syntyi, on vieras orientille eikä siksi olisi myöskään ollut mahdollinen ilman persialaisista saatua voittoa. Sanokoon Said mitä tahtoo, mutta oli ihmiskunnan eduksi, että Eurooppa ratkaisevalla hetkellä torjui Aasian." (- Johannes Salminen: Orientin tuoksua Euroopan talossa -) Mutta kuka suojelee yksilönvapautta tänään, mikä pitää puoliamme orienttia vastaan? Ei tarvitse kuin vilkaista lehtiotsikoihin, niin yhtäällä kyseinen taho lähettelee lentotukialuksia orientin rannikolle, ja toisaalla valmistaa kokillan elokuvia, joilla selittelee tekemisiään maailmanpoliisina. Ainoa mikä puuttuu, on uskottavan kova vastus, nykypäivän persialaiset. Kun sellaista pirua ei ole, sellainen täytyy maalata seinälle, tai nykypäivän mittakaavassa valkokankaalle. Yksi totisimmista pirunmaalausleffoista mitä Hollywoodin maailmanpoliittinen showtoimisto on saanut aikaiseksi, on Mimi Lederin ohjaama "Rauhantekijä" (1997). Se ei ede yritä selitellä tapahtumien poliittisia taustoja Bosniassa tai Venäjällä, vaan lähtee tilanteesta, jossa maailmanpolitiikka on pelkkää kaaosta ja jossa ydinaseilla pelataan eturyhmien välillä pokeria nopeammin kuin mediavälineillä. Elokuva alkaa suoraan vieraan tai vieraannutetun orientin henkisestä sydämestä, ortodoksikirkosta, jonka historiaa henkivän ilmapiirin leikkaa hakulaitteen piippi. "Rauhantekijän" etuvartioasemat uhkaavaa orienttia vastaan ovat näitä samaisia laitteita. Henkilöhahmot jäävät vieraammiksi kuin pääroolin varastava ydinase, lännen opeilla luotu superkone vastaan vähäisempiä sotalaitteita. Leffan juoni on yhtä suoraviivainen kuin kahden tunnin viihteeksi ohjelmoitu tietokonepeli, ja siis yhtä niukasti perusteltu, mutta yhtä mustavalkoiseen maailmankuvaan pohjautuva. "In the final chase everyone's IQ drops about 20 points", toteaa TIME- lehden kriitikko olennaisimman tämän leffan tunnelmista. Eli kun mikään muu ei enää riitä perustelemaan siirtymää paikasta toiseen, heitetään yksilöiden koodaus samaan roskikseen kuin juonen logiikka. "Rauhantekijä" on Dreamworks-multimediafirman ensimmäinen elokuva. Steven Spielberg on vipannut firmaan rahojaan ja yhden kohtauksen skriptin ("Lost world"-filkasta), mutta mitään omaperäistä elokuva ei tarjoa, ja vain täsmälleen leffalipun - jos ei halua säästää aitoa Bondia varten - verran korkeaoktaanista vuoristoratatunnelmaa. Siis niitä filkkoja, jotka voi katsoa yhtä hyvin vuokravideolta siinä vaiheessa, kun kaikki trailerin spoilaavat kohtaukset alkavat unohtua. George Clooneyn ensimmäinen megarooli on näyttävä käyntikortti tuleviin toimintaleffoihin, mutta luonnenäyttelijänä se ei kerro hänestä yhtikäs mitään. Nicole Kidman puolestaan näyttää enemmän presidentin pikku ystävättäreltä kuin ydinaseisiin erikoistuneelta, suoraan Valkoiselle talolle vastaavalta kenttätyöntekijältä. Miksi hänen ylipäänsä pitää juoksennella rekkamaisen Clooneyn perässä? Peesataanko filkalle niin varmaan jatkoa pikkuhiljaa romanssoituvissa kuvioissa? Saavatko Jack Ryan -elokuvat työnjatkajan vai tehtävänpaikkaajan? Näihin kysymyksiin ei kiinnosta saada mitään vastausta, vaan mieluummin avaa yhden oven lisää Eurooppaan, ja katso: sen valtapoliitisissa tarinoissa juonet ja juonittelu ovat usein olleet nokkelampia, kun orienttiin ei ole suhtauduttu niin arkkityyppisenä pahana. Mimi Lederin puolestaan toivoisi palaavan tv-ohjausten pariin, mutta näkyy hän jo puuhailevan "Deep Impact"-filkan kanssa. Valitettavasti? No, "Rauhantekijässä" ei ole mitään mikä kertoisi "näkemyksellisestä" ohjaajasta, mutta ehkäpä hyvän käsiksen pohjalta hän tekisi yhtä ydinlaskeuman pitävää eli tiivistä jälkeä. -- -o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o- o M.G.Soikkeli. Turku ülikooli soome kirjanduse assistent, keskendunud o o maa-eepikale, müüdiuurimusele ja hüpermeedia. Valmimas doktoriväitekiri. o -o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o-o- Soikkelin elokuva-arkisto