==================================================================== Lyhyesti: "TimeCop" on 90 % kehnosti ohjattua väkivaltaviihdettä, 9 % välttävästi luonnosteltua scifi-miljöötä ja 1 % hupifantasiaa. Joillekin riemuksi, joillekin ei, on nähtävänä taas tupla-van-Damme, kun aikajatkumoja risteytetään. Herran bravuuri on tällä kertaa spagaatti keittiön pöydällä ja leffan paras saavutus muutama hyvin digitoitu 2oisolentokohtaus. Kurjan leffascifivuoden rähmä lopetus. ==================================================================== Aiemmin van Damme on hyörinyt scifiympäristössä leffoissa Cyborg (1989) ja Universal Soldier (1992). Yhtä mitättömänä häipyy genren historiaan tämäkin suoritus, vaikka omassaa halkipoikkipinoon-lajissaan van Damme potkii ja tanssii yhä kuin nuori mies. On ällistyttävää miten paljon taitoa joku toimintaleffan ohjaaminenkin näyttää vaativan, kun isoille markkinoille päästetään niin kehnosti koottuja kohtauksia, joissa toi- minta levähtää kuin ohjaaja yksitellen leikkisi kullakin hahmolla, eikä olisi yritystäkään luoda yhtenäisen liikkeen illuusiota, elokuvan elinehtoa. Tuntuu että John Woo tulee aivan eri planeetan elokuva- kulttuurista ohjatessaan (ja leikatessaan?) toimintatrilleriä, ja miten paljon hän saikaan irti van Dammen kaltaisesta lihasballeriinasta jonka pistää pomppimaan miten päin tahansa. Leffan pupuliinisuorituksesta vastaa kaikinpuolin vaisu Mia Sara, ja pahiskin on suht löysä ja tuntematon ilmestys, Ron Silver. Tai ehkä he vain ovat niin hukassa minkä aikajatkumon kohtausta he missäkin vai- heessa näyttelevät, etteivät tiedä miten itsevarma oma rooli-itsensä pitäisi kulloinkin olla? Ohjaajakin tuntuu luottaneen siihen, että käsikirjoitusta seuraamalla kaikki kyllä järjestyy ja katsoja hoitaa loput tulkinnat historian muuttamisen filosofiasta aiemmista aikamatka- leffoista tutuilla paradokseilla. Millä meriitillä lie Peter Hyams -niminen häiskä saanut tämän leffan ohjattavakseen? (Vastaus: Capricorn One, 2010, Outland -leffojen ohjaamisella ja käsikirjoittamisella). Miten laveaksi alkaa käydä keskinkertaisten scifirytistysten vuo, jos tavallinen katutappelu terroristeja ja huume- gangstereita vastaan alkaa käydä kaikille osapuolille väsyttäväksi aiheeksi ja tarvitaan edes joku uuden idean näköinen taustalle moti- voimaan toiminta? Ainakin scifi näyttää tarjoavan Hollywoodille jotain unimaailman perusteita lisätä 1) pornoa (virtuaaliseksi on pelkästään hauskaa, ei sitä tartte sensuroida) 2) isompia aseita (niiden groteski tulivoima on pelkästään hauskaa...) 3) juonesta piittaamattomia episodeja (aikapaikkasekaannukset ovat pelkäs- tään hauskoja affektikylläiselle katsojalle) 4) cyborgmaisia näyttelijöitä a la van Damme ja Iso Arska (kyvyttömyys näytellä yhtä ilmettä enempää on pelkästään hauskaa) Luvassa on siis scifin piiristä niin paljon hauskaa, että on lähes väistämätöntä toimintaelokuvan muuttuvan yhä enemmän sarjakuvan kaltaiseksi, samalla kun kuvankäytön estetiikkaa siirtyy yhtä lailla toiseen suuntaan. Itse asiassa myös TimeCop näkyi perustuvan saman- nimiselle sarjakuvalle. Lie kellekään tuttu? Seuraavaksi on tulossa ainakin Martin Campbellin ohjaama "Escape from Absalon", ja joskus myöhemmin tämä Clarkeakin hyödyntävä maailmojen kollapsileffa "Deep impact", ja vielä joskus etäämmällä myös John Flynnin "Brain scan". Hamassa tulevaisuudessa odottaa Gilliamin "12 monkeys", siihen asti on tyytyminen scifin näköisiin korvikkeisiin. -- ################### "Elämää emme ehkä tunnistaisikaan, mutta ######### # M.G. Soikkeli # minun nähdäkseni emme voi olla tunnistamatta # o o # # csmaso@uta.fi # älyä, ja sitä me etsimme emmekä elämää." # -v- # ################### -Asimov: Nemesis- ######### Soikkelin elokuva-arkisto