====================================================== Lyhyesti: "Trainspotting" on lennokas, vaikkakin kokonaisuutena tyhjänpäiväinen kuvaus skottilaisten narkkarien arjesta; piikissä on biittiä, mutta tyki- tysten summa ei tee elämäntapaa suurempaa elokuvaa. Jopa mehukkaat karikatyyrit liudentuvat ilman tarinaa. ====================================================== En ollut erityisen ihastunut ohjaaja Danny Boylen esikoiseen, "Shallow Grave - Murhaleikki" -filkkaan, eikä "Trainspotting" yllä edes sen tasolle kokoillan fantasiana yhden elämäntavan äärilaidoista. Vika ei ole pelkästään Boylen, joka näyttäisi soveliaammalta fantasiaviritteisen leffan tekoon - Boylelle olikin tarjottu "Alien 4:n" ohjausta! - kuin viskirättirealismin visiointiin. "Trainspottingin" tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja - tiimi on julistanut, että heitä ei kiinnosta sellainen sosiaalisten ongelmien tallentaminen kuin Mike Leigh tekee, he haluavat näyttää henkilöidensä elämää sisältä käsin lisäämällä fantasiaa sinne missä arki alkaa repeillä liitoksistaan kauhun, vihan, rakkauden tai vastenmielisyyden tunnelmissa. "Trainspotting" huvitteleekin estoitta leffakerronalla hyppimällä tarinassa kertojaäänen mukana ees ja taas ja ympäri, ja mukana mielen syvyyksiin. Musiikin taitavasti rytmittämät kohtaukset eivät kuitenkaan vie niin empaattisen pitkälle 1990-luvun Edinburghiin kuin tekijät ovat toivoneet, sillä päällimmäisin fiilis leffasta on vanhojen narkkisleffa- konseptien kierrätys. Kamassa, kamasta, kamaan - ei siitä paljon tarinaa vielä irtoa, eikä tv-paadutettu katsoja saa hymyä terävämpiä vibroja siitä miten tuimasti leffassa yhdistetään huumori ja väkivalta (vimmainen Robert Carlyle!), huumori ja irtoseksi, huumori ja narkkisluolan rutiinit. Pääosan Rentonia esittävä Ewan McGregor on kylläkin niin täydellinen, liioittelematon ja täsmällisesti ilmeissään hätääntyvä skotti(?)näyttelijä kuin tällaiseen leffan tarvitaan, palloiluun brittien miehittämän arjen ja skottiluuserien poppoon välillä. Vaan edes hänen kauttaan leffa ei totuta katsojaa kerrontansa rytmiin. Tuntuu kuin leffan tekijät pelkäisivät tarttua mihinkään tunnelmiin, koska tunnelma olisi sitoumus johonkin ajalliseen ulottuvuuteen: realismin pateettiseen tulevaisuususkoon tai arkiromantiikan nostalgiseen menneisyysuskoon. "Trainspotting" kiirehtii nauramaan kaikelle kertomalleen, mutta vitsit ovat aina kokemuksina niukempia kuin tunnelmat, ainakin elokuvassa, joka parhaimmillaan on tunnelmien taidetta. Rentonin kertojaääni avaa repliikillään leffan kuin introna punkoopperaan: "Choose life. Choose a job. Choose a starter home. Choose dental insurance, leisure wear and matching luggage. Choose your future. But why would anyone want to do a thing like that?" Mutta sen tehdessään "Trainspotting" on jo itse kontekstoinut itsensä kierrätettyyn ja huumeilla laimennettuun uusiopunkkiin, jossa tyylittelyn räkäisyys määräytyy aika asiallisesti kuluttajakunnan vatsahappojen mukaan. "Trainspotting" on niin harmiton kaikkine kauhuineenkin, että edes sen vitsailu narkkarielämäntavan kliseillä ei jaksa huvittaa. IMD:n genreluokituksessa "Trainspotting" on yksinkertaiseti "drugs" ja lajityypin alta löytyy 94 leffaa. Listassa on sekä komeampia helvetissä rypemisen kuvauksia että svengaavampia hurlumheitarinoita kuin "Trainspotting" yltää lähellekään, leffoja kuten All That Jazz (1979), Bad Lieutenant (1992), Christiane F (1981), Doors (1991), Drugstore Cowboy (1989) ja London Kills Me (1991). Etenkin tuo viimemainittu nousee mieleen "Trainspottingia" katsellessa. Vaikka nuo leffat toki pyrkivät aivan erilaiseen vaikutelmaan, ne tyhjää toimittavasta elämästä nyhjätessään saavat kuitenkin irti vahvemman (London kills me) tai hajanaisemman (Trainspotting) rakenteen tarinalleen. Voisi tietysti ajatella, että lähtiessään tyhjästä ja ponnistaessaan muutaman pano-, refla- ja väkivaltakohtauksen kautta takaisin tyhjyyteen, "Trainspotting" antaa elävämmän mielikuvan 1990-luvun eurooppalaisesta suurkaupungista kuin draamallisesti kokonaisemmat (vaikka muuten yhtä uneliaat) narkkisleffat. Toisaalta: saman verran elämän transparenssia näkee minkä tahansa pullon pohjan lävitse, eikä siitä tartte maksaa edes neljää kymppiä. "Choose sitting on that couch watching mind-numbing, spirit crushing game shows, stuffing junk food into your mouth," halveksii Renton Finnkinon kuluttajakansaa. Well, miksi tulisin teatteriin, syömään pastilleja mukavassa sohvatuolissa, saadakseni tällaista suggestopediaa muiden mussuttajien joukossa? Well, ei ole Danny Boylen eikä muunkaan tekijätiimin vika, että "Trainspottingista" tuli kulttifilmi ennen kuin se ehti edes teattereihin, mutta jotain tollon valmiiksipureksittua tässä leffassa piilee - sitä myöten että filkalla on oma kotisivunsa jossa voit mm. testata ootko aito junien bongaaja. Ack! Jos taidokkaasti näytelty luuseriuden filosofia kiinnostaa enemmän kuin se miten notkeasti suomentaja selviää takkuisesta skotlannin murteesta, lie paras suoria takaisin videohyllylle: Mike Leighin "Naked" näkyy olevan jo saatavina kotitallenteiksi. Tiedoksi muuten niille, jotka ovat nähneet trailerin jossa Rentonin kaverit sitovat hänet kiskoihin: kohtaus ei liity mitenkään leffan tarinaan vaan on tehty pelkästään mainostarkoituksiin. -- Markku G Soikkeli "Maakoukku on nopea tapa kytkeä koira" http://www.uta.fi/~csmaso Soikkelin elokuva-arkisto