================================================== Lyhyesti: kun Ne kohtaavat Sen... tiivistyy kosmos Manhattanille. "Men in Black" on "Ghostbusters"- henkinen fantasia, vitseissään oivaltava, vaan tarinaltaan pilottimainen ja hätäinen yhden idean esittely: planeetta Maa alieneiden Casablancana. ================================================== "Kuvittele mitä tiedät huomenna." "Men in Black"-filkan (1997) ohuuden huomaa mm. siitä, että sen efektit eivät tule yllätyksinä ja ihmeen kohtaamisesta heräävänä ihmetyksenä; trailerit ja esittelyt ovat tehneet leffan jo liian tutuksi, ja juoni ei anna etukäteen tarjotuille makupaloille kylliksi uutta merkitystä: ahaa, juuri tämän tilanteen vuoksi mönkiäisen todellisen persoonan paljastuminen oli niin olennaisen näyttävää. On toki miellyttävää, että leffa pitää kautta linjan kiinni sarjakuvamaisesta meiningistä... ...mutta enemmän nauruja itselläni irrottaa - samana iltana telkan tarjoilema - "Star Trek"- saagan "The Voyage Home"-leffa (1986), koska jälkimmäisessä vimpaimien ja alienuuden kustannuksella vitsailu ei pysäytä juonta sketsin kaltaiseksi näytöksi: hämmästellään nyt tätä vierauden ironiaa, että 1900-luvun lopulla olemme miltei keskiaikaisen suppean maailmankuvan vankeja. Jenkkisarjakuvaan perustuva MIB lieneekin hauskinta seurattavaa sellaisille, jotka jaksavat ilahtua "Kolmas kivi auringosta"-tyyppiselle, varsin jenkkiläkeskeiselle vitsailulle. Jep, eivät ne MIB-tykit mitään Suomea suojelisi ulkoavaruuden saastalta... vaikka organisaatio onkin kevyempi ja ilmeisesti huomattavasti toimivampi kuin toisella suojelufiktiolla, NATOlla. MIB-idea ratsastaa yhdellä jalalla "X-files" -manian aallolla ja toisella alien-invaatioleffojen suosiolla; sen yksittäiset ironiset heitot lajityypistä jäävät kyllä heikoiksi. Eikä koko leffa lopultakaan tunnu muulta kuin idean lanseeraukselta. MIBiin verrattuna "Ghostbusters" (1984) oli suorastaan rikas satumaisuudessaan ja sen poikamainen asenne Tunnistamattomiin Lentäviin Mömmöihin oli riemukkaampaa seurattavaa kuin ylivakaa Tommy Lee Jones ja kehno eddiemurphy-klooni Will Smith. Vincent D'Onofrio tarinan pahiksena on sympaattisen rähjäinen ihmistorakka reidatessaan Manhattanin. Tämän D'Onofrion näyttelijäura on muutenkin perin kummallinen: "Ed Wood"(1994) -filmissä hän esitti Orson Wellesiä, ja sekä "JFK"- (1991) että "Malcolm X"- (1992) elokuvissa hän näkyy (IMD:n mukaan) esittäneen Bill Newman-nimistä hemmoa. Oiva näyttelijä alienmaisiin rooleihin? Filkan ainoa näyttelijänä kiinnostava roolityö on Linda Fiorentinon, jonka osuttaminen juuri tähän leffaan on sinänsä karhunpalvelus hänen tähtikuvalleen. Parasta "MIB:ssa" ovat sen viimeiset 15 sekuntia, ja moiset maailmankaikkeudelliset kannanotot olisivat voineet piristää leffaa jo aiemminkin: vaikka "Linnunradan käsikirjasta liftareille" ei koskaan tehtäisi Hollywood- spektaakkelia, niin ainakin Douglas Adamsin salaviisaassa vitsikkyydessä olisi paljon opittavaa omahyväisillä jenkkituottajilla. "Kuvittele mitä tiedät huomenna", haastaa vanhempi Maan puolustaja nuorempaa kollegaa, mutta leffa itse pysyttelee varsin tavanomaisen poliisijännärin kiemuroissa takaa-ajoineen ja loppuselvittelyineen. Ohjaaja Barry Sonnenfeldilla on kyllä kokemusta Adamsista, tai tarkalleen ottaen Addams- perheestä, sillä hän ohjasi ensin omaperäisen ilki- kurisen "Addams familyn" (1991) ja sitten vielä tumpelon jatko-osan (1993), näkemyksensä hukaten. Aiemmin kuvaajana työskennelleen Sonnenfeldin toiseksi viimeisintä leffaa "Get shorty" (1995) on taas sitävastoin kehuttu, ja kaipa hänellä on varmuus ainakin siitä mikä sopii juuri hänen tyyliinsä tehdä elokuvaa; Sonnenfeldhan kieltäytyi mahdollisuudesta ohjata "Forrest Gump". MIB on leffa josta tuskin säästyy mitään olennaista seuraavien scifi-leffojen kierrätettäväksi. Avaruudesta tulevat pöpöt voivat amerikkalaisen standardin mukaan olla joko a) ilkeitä liskoja, b) maanisia karvaturreja, tai c) sööttejä perunapäitä, mutta yhdenkään kategorian kanssa ei tarvitse käydä tuttavaksi. Ovatpa amerikkalaiset scifi-leffat komedioita tai tragikomedioita (kuten "Independence Day") tai kontaktidraamoja (pian pyörii teattereissa Saganin romaaniin perustuva ja lajissaan perusteellinen "Ensimmäinen yhteys"), niin useimpien asenne on Maan itseriittoisuus ja homo sapiens -kulttuurin omaehtoisuus - pöpöjä ei kaivata guruiksi, eikä yhteiselämää niiden kanssa saa kuvitella edes lajin parodioissa! Joo, kaikkiaan MIB jätti siis ikävän olon... että taas kerran Spielberg-rahalla maailmanvalloitukseen lähetetty leffa, joka kaupataan ilmiönä, koska itsekseen se ei tehoa - ja on nippanappa leffalipun arvoinen. Lisää tietoa alienuuden asteista? -- <> "Penrosen mallissa oletettiin <> M.G. <> käytännön syistä <> csmaso Soikkeli <> että avaruus oli <> @uta.fi <> ääretön" <> Soikkelin elokuva-arkisto