============================================== Lyhyesti: "Pyhimys" on yksi viime aikojen komeimpia epäonnistumisia elokuvaviihteessä. Vakuuttavissa puitteissa kuvattu agenttitarina on törkeän hutiloiden tuotettu: hahmot sarjis- kuplaa ohuemmat, kohtaukset yhdistyvät miten sattuu, ja Pyhimyksellä mikkihiiren mieli. ============================================== Jokohan jossain laaditaan addressia sitä vastaan, että Val Kilmer enää koskaan esiintyisi yhdessäkään leffassa? Ei tietenkään ole yksin hänen vikansa, että "Pyhimys" (1997) on silkkaa kiusallista väliaikaviihdettä, kuin nuolisi limuviinaa höyläämättömältä pöydältä. Leffa on viimeistelemätön niin käsikirjoitukseltaan, näyttelijävalinnoiltaan kuin ohjaukseltaan, mutta päällisin puolin kukin minuutti on makoisa ja siisti. Jotenkin vain tiivistyy jälleen - kuten myös "Batman forever" -filkassa - Kilmerin esittämään hahmoon koko elokuvan ideattomuus: omaa tarinaa ei ole, joten kuvataan kohtaukset lajityypille ominaisesti ja yhdistellään niitä tarpeeksi, niin siinähän meillä on elokuva. Vaan kun ei. 'Huomisen' Venäjälle uutta vallankumousta enteileviin tunnelmiin sijoitettu "Pyhimys" ei edes yritä olla uskottava juoneltaan, hahmoiltaan tai toiminnan yhtenäisyydessä. Ainoa missä leffa tuotteena tuntuu saavuttavan kokonaisuuden kaltaisen idean, on sen markkinointi. Ohjaaja Philip Noycelta "Pyhimys" on samanlainen, ja kenties jopa samoista tuotannollisista syistä, hutiloitu floppi kuin oli Renny Harlinin "Kurkunleikkaajien saari": rahat loppuvat kesken ja ison teiniyleisön löytämiseksi pitää ikärajaa ynnä seksiä ja toiminnallisuutta pudottaa. Kuitenkin lähtökohta sijoittaa agenttitarina 'huomisen' Venäjälle olisi antanut Noycelle mahdollisuuden ohjata hieno jatko poliittisia ajatusleikkejä tiukasti pyöritelleille leffoilleen.. Sinne tänne ripoteltuna "Pyhimyksessä" on riittävästi toimintaa ja romanssia ja huumoria, mutta elokuvan tarina ontuu kuin se olisi tarkoituksella ajettu alas poliittisesta vakavuudestaan, saksittu palasiksi sillä tavoin että Venäjä näyttäisi pelkältä pahisten mikämikämaalta. Ehkä onkin, tarkoituksella. Nyt leffa uppoaa jotenkuten 12-vuotiaiden omana jamesbondina, jossa luodit tappavat siististi ja rakastavaiset höplöttävät kauhujen keskellä kuin olisivat vastikään toipuneet lääkärileikeistä. Tolloimmissa kohdissaan "Pyhimys" alkaa muistuttaa agenttiparodiaa "Top Secret", jossa Val Kilmerin esittämä hahmo törmäili herkullisesti kärjistetyissä kohtauksissa, rakastui niin pliisusti että romanssin ylimakea teinihenki sai paatuneenkin katsojan ähkymään riemusta, ja ylipäänsä leffa yliampui kaikki mahdolliset kliseet lännen ja idän eroavuuksista niin rennosti, että leffasta ei voinut olla pitämättä. "Pyhimys" on kuin hölmön totisesti filmattu "Top Secret", puuttuu vain että sille tulisi jatko-osa "Pahimus", jossa Simon Templar kohtaa uuden arkkivihollisen... No, ehkä huonoistakin leffoista voi oppia jotain? Pah, "Pyhimys" on yksinkertaisesti monien leffatyöläisten toisistaan piittaamattoman yhteistoiminnan veltto tulos. On vaikea kuvitella kenenkään viihtyvän yhtään sen kauemmin "Pyhimyksen" kanssa kuin pirtelön kuplat laskeutuvat nenästä takaisin nieluun, ja takuuvarmasti se on leffa josta ei halua nähdä uudelleen edes traileria. Elisabeth Shue filkan naisuhrina on hirvittävintä hukkatyötä, mihin tämä aineksiaan tuhlaileva leffa kykenee, sillä tuo skandinaavien jumalattareksi kelpaava näyttelijätär, jonka karisma riittäisi hitsaamaan mannerlaatat toisiinsa, ei ole aivan luontevimmillaan eksentrisenä ydinfyysikkona. Shuen lisäksi filkassa on riittävän vakuuttavia pahiksia, mutta joka kerta kun Val Kilmer puikahtaa näköpiiriin, monesti jopa kömpelösti mukanaamioituna, menettää muiden läsnäolo sekin uskottavuutensa, kun he eivät kerran purskahda mitä tuo ylikasvuinen tenavatähti tekee keskellä kovaotteiseksi tarkoitettua, kylmän (fuusio)sodan harmaisiin venäläismaisemiin sijoitettua jännäriä? Vai onko Val Kilmer se ensimmäinen 'inhimillinen tekijä', jolla leffan tuottajat päättivät muokata "Pyhimyksestä" Mikki Hiiren työnjatkajan? Muitakin käsittämättömiä pehmennyksiä filkassa löytyy, hahmoja myöten. Kylmäfuusio, internet, venäläismafia, kansainvälinen vakoilu ja hi-tec -rikollisuus ovat jo filkkaan kuin filkkaan luontuvaa toimintakalustoa, mutta mitä ihmettä sitten tekevät setä&tätimäiset Scotland Yardin edustajat tässä filkassa? Voiko James Bondin varastosta hakea 60-luvulta unohtuneita hahmoja? No, eikö "Pyhimys" yksittäisten kohtausten summana ole kuitenkin leffalippunsa arvoinen yhdistelmä toimintaviihdettä? Pah, niin paljon parempaan on sietänyt katsojakunnan jo tottua, mm. Philip Noycen aiempien ohjausten ("Näkymätön vihollinen", "Isku Kolumbiaan") ansiosta, puhumattakaan agenttitarinat uudelle vaihteelle siirtäneestä de Palman Vaarallinen tehtävä" -filkasta, että "Pyhimyksen" tuottama tylsistyminen ei käy edes puhdistavasta kärsimyksestä. -- M.G. Soikkeli Soikkelin elokuva-arkisto